Aihearkisto: Kirjoituksia

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys Lahdessa

Ennakkoäänestys 8.–12.11.2022

Ennakkoon voi äänestää kaikissa ennakkoäänestyspaikoissa. Muista ottaa henkilöllisyystodistus mukaan!

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään 8.11.–12.11.2022 joka päivä Lahdessa, Vapaudenkatu 6, 1. krs, kello 9.00–18.00 (sekä alla olevissa ennakkoäänestyspaikoissa määrättyinä aikoina).

8.11. klo 10-18 Nastolan seurakuntatalo, Immiläntie 2, Nastola

8.11. klo 10-18 Kauppakeskus Valo, Saksalankatu 4-6, Lahti

8.11. klo 10-14 Mukkulan kirkko, Kilpiäistentie 1, Lahti

8.11. klo 12-17 Metsäkankaan S-market, Petsamontie 9, Lahti

8.11. klo 16-19 Ahtialan seurakuntakeskus, Alasenkatu 4, Lahti

9.11. klo 10-18 Nastolan seurakuntatalo, Immiläntie 2, Nastola

9.11. klo 10-18 Kauppakeskus Valo, Saksalankatu 4-6, Lahti 9.11. klo 10-15 Bedan pirtti, Rakokiventie 10, Nastola

9.11. klo 10-14 Mukkulan kirkko, Kilpiäistentie 1, Lahti

9.11. klo 12-17 Jalkarannan S-Market, Vuorisenkatu 4, Lahti

10.11. klo 10-18 Nastolan seurakuntatalo, Immiläntie 2, Nastola

10.11. klo 10-18 Kauppakeskus Valo, Saksalankatu 4-6, Lahti

10.11. klo 13-17 Lahden pääkirjasto, Kirkkokatu 31, Lahti

10.11. klo 15-21 Kauppakeskus Karisma, Kauppiaankatu 2, Lahti

11.11. klo 10-18 Kauppakeskus Valo, Saksalankatu 4-6, Lahti

11.11. klo 10-18 Nastolan seurakuntatalo, Immiläntie 2, Nastola

11.11. klo 10-15 Bedan pirtti, Rakokiventie 10, Nastola

11.11. klo 13-17 Lahden pääkirjasto, Kirkkokatu 31, Lahti

11.11. klo 15-21 Kauppakeskus Karisma, Kauppiaankatu 2, Lahti

12.11. klo 10-17 Kauppakeskus Valo, Saksalankatu 4-6, Lahti

12.11. klo 10-15 Nastolan seurakuntatalo, Immiläntie 2, Nastola

12.11. klo 14-18 Kauppakeskus Karisma, Kauppiaankatu 2, Lahti

12.11. klo 14-18 Joutjärven kirkon nuortentila, Ilmarisentie 1, Lahti

Tarkemmin asiasta seurakuntayhtymän sivulla: https://www.lahdenseurakunnat.fi/paatoksenteko/vaalit-2022

Vaalimatematiikkaa ja kirkkopolitiikkaa

Niillä harvoilla, jotka vaivautuvat äänestämään lähestyvissä seurakuntavaaleissa, ei ole helppo tehtävä. Ellei ole seurakunnan sisäpiireissä, valitsijayhdistyksen nimestä voi harvoin päätellä, mitä asioita se ajaa. Voi vain ihailla, miten on keksitty muunnelmia ihmisen lähellä olemisesta ym. Jos ollaan ihmisten keskellä, voi veikata kytköksiä keskustapuolueeseen. Kokoomukselle ja demareille voi antaa tunnustusta siitä, että puolue tuodaan selvästi esille ehdokaslistan nimessä. Samaa pätee vihreisiin silloin harvoin, kun heillä on oma valitsijayhdistys.

Puolueiden listat tuovat siis avoimesti esiin taustansa. Entä sitten? Mitä kytköksiä yleispolitiikalla on seurakuntien toimintaan? En ole huomannut olevan juuri mitään. No, pienenä yksityiskohtana huomasin vaalikonetta selatessa, että Lahden kokoomukselaiset ovat yksimielisiä siitä, että seurakuntien ei tule lopettaa lihan ja maidon tarjoilemista.

Puoluekanta kertoo arvomaailmasta jotakin. Kirkon asioista päätettäessä arvomaailma vaikuttaa välillä konservatiivi vs. liberaali. Arvokonservatiivisuuden ja arvoliberaalisuuden raja kulkee perinteisten puolueiden sisällä, ei välttämättä puolueiden välillä.

Lihan tarjoilua isompi, kirkkoa pahasti jakava erimielisyys arvokonservatiivien ja arvoliberaalien välillä vallitsee siinä, vihkiikö kirkko avioliittoon samaa sukupuolta olevia.

Puolueet ovat tehneet valtakunnalliset ohjelmansa seurakuntavaaleihin. Hyvä, että ovat kiinnostuneita. Demareiden ohjelma on sisällöltään samanlainen kuin Tulkaa kaikki -liikkeellä, avioliittokantaa myöten. Kokoomuksen ja keskustan ohjelmat ovat myös hengeltään liberaaleja. Tosin samaa sukupuolta olevien vihkimiseen ei oteta selvää kantaa.

Miten sitten käytännössä Lahdessa? Demareiden ehdokkaista vain yksi vastustaa tasa-arvoista avioliittoa. Hän sattuu tosin olevan puolueen vanha vaikuttaja, jonka vanhat äänestäjät todennäköisesti taas hoitavat läpi. Kokoomus on saanut rekrytoiduksi kiitettävästi uusia ehdokkaita. Selvä valtaosa kannattaa tasa-arvoista avioliittoa. Mutta: esimerkiksi omassa seurakunnassani vähemmän tunnettujen uusien ehdokkaiden lisänä kaksi tunnettua seurakunta-aktiivia ovat vahvasti perinteisen avioliittokäsityksen kannalla. Voi arvailla, ketä valitaan.

Olen huomannut, että jokainen ehdokaskaan ei välttämättä ymmärrä suhteellisen vaalin periaatteita, äänestäjistä puhumattakaan. Selvennän kaiken varalta. Valitsijayhdistyksen yhteenlaskettu äänimäärä ratkaisee, montako paikkaa valitsijayhdistys saa. Sitten laitetaan valitsijayhdistyksen ehdokkaat jonoon henkilökohtaisten äänimäärien perusteella, ja siitä otetaan jonon kärjestä alkaen. Jos valitsijayhdistyksellä ei ole selvää ohjelmaa tai jos ehdokas ei sitä noudata, voi äänestäjä siis tahtomattaan auttaa läpi aivan erilaisen henkilön, kuin oli ajatellut. Lahden tilanteessa se on jopa todennäköistä.

Avioliitto ei ole seurakunnan pääasia. Osalle seurakuntalaisista se on kuitenkin tärkeä, jopa syvästi henkilökohtainen asia. Osa taas kokee sen Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan liittyvänä periaatteellisena asiana. Ainakin avioliittokanta kertoo selvästi, edustaako liberaalia vai konservatiivista arvomaailmaa. On kohtuullista vaatia, että näitä asioita tärkeänä pitävä seurakuntalainen tietäisi, minkä valitsijayhdistyksen ehdokasta voi turvallisesti äänestää. Onneksi on listoja, joilla on selvä ohjelma, johon ehdokkaat ovat sitoutuneet.

Antero Helanterä

Kirkkovaltuutettu vuodesta 2007

Seurakuntaneuvostossa vuodesta 2011

Tuomasmessun puhe 16.10.2022

Olen Pauli Rantanen. Olen luottamushenkilönä Lahden seurakuntien yhteisessä kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa sekä vapaaehtoisena mm. diakoniatyössä, Tuomasmessuissa ja Taizé-hartauksissa. Ensi sunnuntaina onkin Taizé-hartaus täällä kirkossa klo 18. Tervetuloa sinnekin.

Olemme Annen kanssa olleet yli 20 vuotta ulkomailla. Olimme yli 10 vuotta Suomen Lähetysseuran palveluksessa Bangkokissa, missä viimeksi toimin Mekongin alueen aluepäällikkönä. Samoin olimme yli 10 vuotta Genevessä Sveitsissä, missä toimin Luterilaisen maailmanliiton talousjohtajana. Lapsemme asuvat nykyisin Sveitsissä, jonne tietenkin pitää mennä muutaman kerran vuodessa heitä ja lapsenlasta katsomaan. Ulkomailla olen nähnyt, että ihmisten ja kulttuurien moninaisuus on rikkautta, kuin kaunis kukkaketo.

Puheeni aihe on rakkauden kaksoiskäsky

Jeesus on saapunut Jerusalemiin. Siellä paikalliset juutalaiset temppelipapit eli saddukeukset ja lainopettajat eli fariseukset ovat testanneet Jeesusta hankalilla kysymyksillä. Jeesuksen vastaukset ovat olleet viisaita ja ihmiset ovat olleet ihmeissään hänen opetuksestansa. Seuraavaksi on vuorossa lainoppineen fariseuksen kysymys lain suurimmasta käskystä.

Luen Matteuksen evankeliumista, luvusta 22:

Fariseukset kokoontuivat kuultuaan, että Jeesus oli tukkinut saddukeusten suun. Yksi heistä, laintuntija, kysyi Jeesukselta testatakseen häntä: »Opettaja, mikä on lain tärkein käsky?» Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi. Rakasta häntä koko elämälläsi. Se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Yhtä tärkeä on silti tämä: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Näihin kahteen käskyyn kiteytyvät koko laki ja profeettojen kirjoitukset.»

Profeetta tarkoittaa Jumalan tahdon ilmoittajaa. Napakasti vastattu, mutta nuo käskyt ovat kyllä aika kovia. Sanoisin, että itse asiassa melko mahdottomat toteuttaa jokapäiväisessä elämässä. Mutta mitä tarkoittaa sana rakkaus tässä kohtaa tai oikeastaan koko Raamatussa? Meillä Suomessa on vain yksi sana ”rakkaus”, mutta vanhassa kreikkalaisessa filosofiassa puhutaan useista eri rakkauden lajeista. Usein keskitytään kuitenkin kolmenlaiseen rakkauteen: AGAPE, FILIA ja EROS.

Agape on jumalallista rakkautta tai Jumalalta saatua lahjarakkautta. Se ei kysy, mitä saan vaan mitä voin lahjoittaa. Filia on ystävärakkautta, jonka avulla syntyy lujat ystävyydet. Eros on romanttista, eroottista rakkautta, jossa on usein voimakkaita tunteita. Meidän onkin ymmärrettävä, mistä rakkaudesta missäkin tilanteessa puhutaan.

Kun Uusi testamentti puhuu rakkaudesta, se käyttää sanoja agape ja filia. Erossanaa ei käytetä kertaakaan Uudessa testamentissa. No, eihän tämä tarkoita, että eros-rakkaus olisi väärin. Muun muassa Lutherin mukaan sekin kuuluu Jumalan luomistahtoon. Ja olisihan elämä aika tylsää ilman eros-rakkautta.

Edesmennyt teologian tohtori Tuomo Mannermaa kirjoitti vuonna 1983 pienen kirjan ”Kaksi rakkautta”, missä hän määrittelee rakkautta hieman toisella tavalla. Siinä hän paneutuu Lutherin ajatukseen kahdesta rakkauden muodosta: rakkaudesta siihen mikä on jotain ja rakkaudesta siihen mikä ei ole mitään…

Ihminen luonnostaan rakastaa jotakin olevaa, rakastamisen arvoista, ylevää, kaunista jne. Tämä rakkaus ei ole agape-rakkautta. Sen sijaan Jumalan rakkaus – agape – kohdistuu tyhjään ja pahaan, ei-olevaan. Niinpä Jumala ja sellainen ihminen, jossa Jumalalta lahjana saatu agape-rakkaus elää, rakastavat syntisiä, pahoja, tyhmiä ja heikkoja tehdäkseen heistä vanhurskaita eli oikeamielisiä, hyviä, viisaita ja vahvoja. Luther sanoikin: ”Syntiset ovat kauniita, koska heitä rakastetaan; heitä ei rakasteta sen tähden, että he ovat kauniita.” —–

Rakkauden kaksoiskäsky on itse asiassa kolmoiskäsky. Siinähän puhutaan Jumalan, lähimmäisen ja itsensä rakastamisesta.

Miten voimme rakastaa Jumalaa koko elämällämme? Ensinnäkin, se on valinta, ei tunne. Vaikka emme tuntisikaan rakkautta Jumalaan, se on kuitenkin meidän velvollisuutemme kristittyinä. Rakastamalla lähimmäisiämme eli tuttuja ja tuntemattomia kanssakulkijoitamme rakastamme samalla Jumalaa. Rakkaus Jumalaan ja toisiin ihmisiin kulkevat rinnakkain. Meidän tulisi nähdä Jeesus toisessa ihmisessä, kuten hän itse opetti vertauksessaan viimeisestä tuomiosta.

Matteuksen mukaan siinä Ihmisen Poika eli Jeesus sanoo oikealla puolellaan oleville: Te annoitte minulle syötävää, kun minulla oli nälkä. Te annoitte minulle juotavaa, kun minulla oli jano. Te otitte minut luoksenne, vaikka olin teille vieras. Te annoitte minulle vaatteet, kun olin alaston. Te huolehditte minusta, kun olin sairas. Te tulitte katsomaan minua, kun olin vankilassa.’ Siihen oikeamieliset vastaavat: ’Herra, milloin me muka näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa? Milloin näimme sinut janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut luoksemme? Milloin näimme sinut alastomana ja annoimme sinulle vaatteet? Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?’ Kuningas vastaa heille: ’Minä vakuutan teille: sen, minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle.’

Toisella kertaa, vuorisaarnassaan, Jeesus opetti: ”Tehkää siis ihmisille kaikkea sitä, mitä toivoisitte heidän tekevän teille. Tähän kiteytyvät laki ja profeettojen kirjoitukset.”

Mietitään tätä hetki —–

Tämä kultainen sääntö esiintyy myös mm. juutalaisuudessa, buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa.

Kirsti Riipola kirjoitti Kotimaa-lehden mielipide-osastolla kuukausi sitten hyvin itsensä rakastamisesta. Se on sitä, että ”katsomme itseämme Jumalan silmin eli rakastamme itseämme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Näemme puutteemme ja annamme hänen hoitaa meitä. Hyväksymme, että tarvitsemme jatkuvasti Jumalan huolenpitoa ja armoa. Tunnemme olomme turvalliseksi hänen lähellään. Vasta sen jälkeen voimme nähdä toisetkin ihmiset samalla rakastavalla tavalla.”

Jos siis rakastamme Jumalaa, rakastamme myös kanssaihmisiämme, olivatpa he sitten rikkaita, köyhiä, viisaita, tyhmiä, valkoisia, mustia, heteroja tai homoja. Meidän pitää toivottaa kaikki tervetulleiksi seurakuntaan. Sanoohan kirkkomme strategiakin: ”Ovet auki kaikille. Edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Toimintamme on tietoisesti mukaan kutsuvaa. Kaikki ihmiset ovat tervetulleita seurakunnan toimintaan.”

Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Kahden ihmisen välinen rakkaus on hieno asia ja kirkko haluaa olla heitä siunaamassa ja tukemassa. Tämä rakkaus on samanarvoista, olipa se naisen ja miehen, kahden naisen tai kahden miehen välistä. Kun nämä parit haluavat mennä kirkossa vihille, meidän pitäisi olla iloisia ja toivottaa heidät tervetulleiksi. Tässä asiassa kirkollamme on kuitenkin parannuksen paikka.

On mielestäni todella surullista ja epäoikeudenmukaista, ettei samaa sukupuolta olevia pareja voida vihkiä avioliittoon tässä kauniissa kirkossamme. Uskon kuitenkin, että muutos on tulossa. Tuoreen Pappisliiton tutkimuksen mukaan tällä hetkellä jo 69% papeista kannattaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä kirkossa. Vihkimisiä tapahtuukin ympäri Suomea, jopa sekä Helsingin että Turun tuomiokirkoissa. Ja saimmehan naispappeudenkin aikoinaan pitkän kamppailun jälkeen. Jumalan rakkautta ja avoimuutta kun ei voi loputtomiin rajoittaa vain itselleen ja kaltaisilleen.

Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Vaikeaahan Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen on, täytyy myöntää. Enimmäkseen epäonnistumme. Minua on kuitenkin kantanut jo monta vuosikymmentä yksi muutaman sekunnin hetki 2000 vuoden takaa, jonka Luukas kertoo evankeliumissaan. Olin kauan sitten nuoruudessani leiririppikoulun isosena ja yhtenä iltana tutkin Raamattua. Vastaani tuli Luukkaan evankeliumin 22 luku. Siinä Pietari, Jeesuksen opetuslapsi, oli juuri kieltänyt tuntevansa Jeesuksen, vaikka muutamaa hetkeä aiemmin oli vannonut olevansa valmis menemään Jeesuksen kanssa vankilaan tai vaikka kuolemaan.

Luukas kertoo: Samassa, Pietarin vielä puhuessa, kukko kiekui. Herra kääntyi katsomaan Pietaria, ja Pietari muisti, miten tämä oli sanonut: »Ennen kuin kukko tänään kiekuu, sinä kiellät kolmesti tuntevasi minut.» Pietari lähti pihasta ja puhkesi katkeraan itkuun. —–

Jeesus siis kääntyi katsomaan Pietaria. Mitä Pietari mahtoikaan kohdata tuossa Jeesuksen katseessa? —- Ei moitetta, ei syyttelyä, ei ”mitäs minä sanoin”. Siinä katseessa on täytynyt olla syvää rakkautta ja ymmärrystä. Pietari, raavas kalastaja, puhkesi katkeraan itkuun.

Voin hyvin asettaa itseni Pietarin paikalle heikkouksieni ja vajavaisuuksieni kanssa ja uskon, että Jeesus katsoo minuakin samalla katseella kuin Pietaria. Hän tuntee minut ja antaa kaiken anteeksi. —– Tämän Jeesuksen katseen varassa on elämäni siis ollut ja on edelleenkin. Taisin muuten minäkin ihan itkeä hiukan silloin riparilla ja myöhemminkin, kun olen tästä Jeesuksen katseesta kertonut.

Kun siis epäonnistumme emmekä rakasta Jumalaa ja kanssaihmisiä kuten pitäisi, niin voimme olla varmoja, että Jeesus katsoo meihin samalla rakastavalla katseella, jolla hän katsoi Pietariin 2000 vuotta sitten….
Tähän voimme luottaa joka päivä.

Tulkaa kaikki- liikkeen valtakunnallinen seurakuntavaaliohjelma 2022

  1. Yhdenvertaisuudelle kyllä, avioliitto kaikille
  • Samaa sukupuolta olevilla pareilla on oltava mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen kaikissa seurakunnissa.
  • Vähemmistöjen syrjintään seurakunnissa puututaan aktiivisesti.
  • Pappisnaisten epäsuorakin marginalisointi tunnistetaan ja lopetetaan.
  1. Kirkon jäsenet vaikuttajiksi
  • Kannustamme kaikkia toimimaan omassa seurakunnassa.
  • Kutsumme jäseniä osallistumaan päätöksentekoon.
  • Päätöksenteon ja rekrytoinnin on oltava avointa ja läpinäkyvää.
  1. Varjelemme luomakuntaa, jaamme omastamme
  • Haastamme kaikki seurakunnat toimimaan kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden puolesta, torjumaan ilmastonmuutosta ja täyttämään kirkon ympäristödiplomin kriteerit.
  • Tuemme heikossa asemassa olevia omassa maassa ja maailmalla.
  • Olemme aktiivinen osa globaalia Kristuksen kirkkoa.
  1. Luottamusta ja sovintoa kirkkoon
  • Teemme seurakunnista turvallisia tiloja.
  • Edistämme avointa, monipuolista ja kunnioittavaa keskustelua.
  • Kristuksen kirkko on kaikille.

Sama teksti valtakunnallisen TK- liikkeen sivulla löytyy tästä linkistä.

TK Päijät-Hämeen seurakuntavaaliohjelma 2022

Tulkaa kaikki -valitsijayhdistys on puolueisiin ja herätysliikkeisiin sitoutumaton valitsijayhdistys. Meitä yhdistää tavoite avarasta kirkosta, jolla on avoimet ovet eikä ovilla kynnyksiä. Haluamme toimia Raamatusta nousevien ihanteidemme mukaisesti edistäen toiminnallamme yhdenvertaisuutta, moninaisuuden kunnioitusta ja avoimuutta.

Haluamme olla rakentamassa välittävää, palvelevaa lähiseurakuntaa, joka on avoin, hyväksyvä ja inhimillinen kaikille jäsenilleen. Haluamme Jumalan armon ja rakkauden näkyvän seurakunnan ja kirkon kaikessa toiminnassa. Puolustamme samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ja sateenkaarimessuja seurakuntiemme kaikissa kirkoissa. Ihmisten moninaisuuden ymmärrämme Jumalan lahjana ja rikkautena.

Edistämme avointa, monipuolista ja kunnioittavaa keskustelua erilaisten hengellisten ja teologisten näkemysten kesken emmekä salli vihapuhetta seurakunnan tilaisuuksien yhteydessä. Pappisnaisten epäsuora marginalisointi tunnistetaan ja lopetetaan. Vähemmistöjen syrjintään seurakunnissa puututaan aktiivisesti. Tuemme heikossa asemassa olevia omassa maassa ja maailmalla.

Huolehdimme luomakunnasta ja tulevaisuudesta. Kirkon tulee olla eettinen edelläkävijä. Seurakuntien omaisuutta on hallinnoitava ja käytettävä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ratkaisuissa on aina huomioitava ympäristönäkökulma ja erityisesti metsänhoidossa luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

Edistämme hallinnon avoimuutta ja taloudellista vastuullisuutta. Seurakuntien taloutta on suunniteltava pitkäjänteisesti, jotta myös tulevilla sukupolvilla on toimiva kirkko. On luovuttava jostakin vanhasta, jotta tilalle voidaan luoda uutta. Lopetamme rohkeasti työmuodot ja toimintatavat, jotka eivät enää kiinnosta ja vapautamme voimavarat uuden kehittämiseen. Striimatut jumalanpalvelukset ja tapahtumat mahdollistavat entistä paremmin laajan osallistumisen seurakunnan toimintaan.

Pyrimme keventämään seurakuntien hallintoa. Tuemme kaikkien eri ikäisten jäsenten täyttä osallisuutta niin päätöksentekoon kuin toimintaankin.

Seurakuntien tulee kutsua toimintansa piiriin niitä, joiden hengellisiin tarpeisiin kirkko ei ole vielä kyennyt vastaamaan. Näitä ovat nuoret milleniaalit, maahanmuuttajat sekä muut, joille kirkko on jäänyt etäiseksi.

Pyrimme siihen, että kukin seurakunta löytää oman vahvuutensa ja profiilinsa ja kehittää sitä päämäärätietoisesti eteenpäin. Seurakuntayhtymässä kaikkien ei tarvitse tehdä eikä osata kaikkea.

Äänestämällä seurakuntavaaleissa vaikutat koko evankelis-luterilaisen kirkkomme linjauksiin ja päätöksiin myös valtakunnallisella tasolla.

Tästä klikkaamalla tulostusversioon A4

Emme tarvitse kirkossa uusia hallintorakenteita

Kirkolliskokousedustaja Lauri Palmunen ehdotti Kotimaassa 13.5. kirkon sotea kirkon rakenneuudistuksen lähtökohdaksi. Kirkolliskokoukselle esitettiin toissa vuonna aloite 4/2020 hiippakuntamallista. Lauri Palmunen on mieltynyt kirkkoneuvos Juha Tuohimaan esittämään malliin, jossa perustettaisiin soten hyvinvointialueiden kokoiset seurakuntien yhteistyöalueet vastaamaan seurakuntien taloushallinnosta, kiinteistöistä, it-asioista, rekisterien hoidosta ja muista tukipalveluista. Nykyisten seurakuntayhtymien tehtävät ja yksittäisseurakuntien kiinteistöt ja taloushallinto siirtyisivät yhteistyöalueille, joilla olisi oma valtuustonsa.

Uuden hallintotason lisääminen seurakuntayhtymien ja seurakuntien sekä hiippakuntien väliin lisäisi kuitenkin entisestään hallintoa eikä keventäisi sitä. Mielestäni myöskin seurakuntayhtymien ja yksittäisseurakuntien omaisuuden siirto uusille yhteistyöalueille olisi arveluttava ratkaisu. Seurakuntien rahoittaessa toimintansa pääosin omien jäsentensä verovaroilla on niiden omaisuus ymmärrettävä seurakuntalaisten yhteiseksi omaisuudeksi. Tilanne uusilla soten hyvinvointialueilla on hieman toinen, koska valtion rahoitus soteen on ollut merkittävä useimmissa kunnissa. Aika outoa olisi, jos seurakuntayhtymien tai seurakuntien omaisuus ja taloudellinen päätäntävalta siirtyisivät pakottavalla lainsäädännöllä yhteistyöalueille.

Suomessa tehtiin 1960-luvun lopulla lääneittäin suunnitelmat valtakunnallisen kuntauudistuksen toteuttamiseksi. Näissä suunnitelmissa esiintyi myös käsite yhteistoiminta-alue, joka olisi ollut eräänlainen pehmennetty kuntaliitos. Näitä suunnitelmia ei koskaan toteutettu. Sen sijaan valtio ryhtyi edistämään vapaaehtoisia kuntaliitoksia toisaalta porkkanan ja toisaalta kepin avulla. Nämä ohjauskeinot ovat johtaneet viime vuosikymmeninä merkittävään kuntarakenteen uudistumiseen vapaaehtoiselta pohjalta.

En usko, että esimerkiksi Lahden seurakuntien hallinto- ja talousasiat sujuisivat paremmin Päijät-Hämeen yhteistoiminta-alueen päätäntävallassa kuin seurakuntayhtymän päätäntävallassa. Uusia hallintoportaita parempi kirkon rakenneuudistus olisi kuntakentän tavoin ohjata taloudellisin kannustein sekä tarvittaessa kuntakenttää vastaavin selvitysmenettelyin vapaaehtoisiin seurakuntaliitoksiin.

Seurakuntayhtymänkin voisi nähdä esiasteena seurakuntaliitokseen. Päijät-Hämeessä on äskettäin syntynyt seurakuntaliitosten tuloksena laajentunut Hollolan seurakunta, joka näyttää toimivan varsin hyvin. Hollolan seurakunta kattaa huomattavan osan keskiaikaisesta Hollolan seurakunnasta, joten seurakuntaliitoksille löytyy myös historiallista pohjaa. Seurakuntaliitosten tulisi kuitenkin toteutua vapaaehtoisesti ja seurakuntien demokraattista päätöksentekoa kunnioittaen. Pakkoliitos voisi tulla kyseeseen vain, jos seurakunnan toimintaa ei voi muuten turvata.

Pentti Rauhala