Aihearkisto: TK Häme artikkelit

Vaalimatematiikkaa ja kirkkopolitiikkaa

Niillä harvoilla, jotka vaivautuvat äänestämään lähestyvissä seurakuntavaaleissa, ei ole helppo tehtävä. Ellei ole seurakunnan sisäpiireissä, valitsijayhdistyksen nimestä voi harvoin päätellä, mitä asioita se ajaa. Voi vain ihailla, miten on keksitty muunnelmia ihmisen lähellä olemisesta ym. Jos ollaan ihmisten keskellä, voi veikata kytköksiä keskustapuolueeseen. Kokoomukselle ja demareille voi antaa tunnustusta siitä, että puolue tuodaan selvästi esille ehdokaslistan nimessä. Samaa pätee vihreisiin silloin harvoin, kun heillä on oma valitsijayhdistys.

Puolueiden listat tuovat siis avoimesti esiin taustansa. Entä sitten? Mitä kytköksiä yleispolitiikalla on seurakuntien toimintaan? En ole huomannut olevan juuri mitään. No, pienenä yksityiskohtana huomasin vaalikonetta selatessa, että Lahden kokoomukselaiset ovat yksimielisiä siitä, että seurakuntien ei tule lopettaa lihan ja maidon tarjoilemista.

Puoluekanta kertoo arvomaailmasta jotakin. Kirkon asioista päätettäessä arvomaailma vaikuttaa välillä konservatiivi vs. liberaali. Arvokonservatiivisuuden ja arvoliberaalisuuden raja kulkee perinteisten puolueiden sisällä, ei välttämättä puolueiden välillä.

Lihan tarjoilua isompi, kirkkoa pahasti jakava erimielisyys arvokonservatiivien ja arvoliberaalien välillä vallitsee siinä, vihkiikö kirkko avioliittoon samaa sukupuolta olevia.

Puolueet ovat tehneet valtakunnalliset ohjelmansa seurakuntavaaleihin. Hyvä, että ovat kiinnostuneita. Demareiden ohjelma on sisällöltään samanlainen kuin Tulkaa kaikki -liikkeellä, avioliittokantaa myöten. Kokoomuksen ja keskustan ohjelmat ovat myös hengeltään liberaaleja. Tosin samaa sukupuolta olevien vihkimiseen ei oteta selvää kantaa.

Miten sitten käytännössä Lahdessa? Demareiden ehdokkaista vain yksi vastustaa tasa-arvoista avioliittoa. Hän sattuu tosin olevan puolueen vanha vaikuttaja, jonka vanhat äänestäjät todennäköisesti taas hoitavat läpi. Kokoomus on saanut rekrytoiduksi kiitettävästi uusia ehdokkaita. Selvä valtaosa kannattaa tasa-arvoista avioliittoa. Mutta: esimerkiksi omassa seurakunnassani vähemmän tunnettujen uusien ehdokkaiden lisänä kaksi tunnettua seurakunta-aktiivia ovat vahvasti perinteisen avioliittokäsityksen kannalla. Voi arvailla, ketä valitaan.

Olen huomannut, että jokainen ehdokaskaan ei välttämättä ymmärrä suhteellisen vaalin periaatteita, äänestäjistä puhumattakaan. Selvennän kaiken varalta. Valitsijayhdistyksen yhteenlaskettu äänimäärä ratkaisee, montako paikkaa valitsijayhdistys saa. Sitten laitetaan valitsijayhdistyksen ehdokkaat jonoon henkilökohtaisten äänimäärien perusteella, ja siitä otetaan jonon kärjestä alkaen. Jos valitsijayhdistyksellä ei ole selvää ohjelmaa tai jos ehdokas ei sitä noudata, voi äänestäjä siis tahtomattaan auttaa läpi aivan erilaisen henkilön, kuin oli ajatellut. Lahden tilanteessa se on jopa todennäköistä.

Avioliitto ei ole seurakunnan pääasia. Osalle seurakuntalaisista se on kuitenkin tärkeä, jopa syvästi henkilökohtainen asia. Osa taas kokee sen Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan liittyvänä periaatteellisena asiana. Ainakin avioliittokanta kertoo selvästi, edustaako liberaalia vai konservatiivista arvomaailmaa. On kohtuullista vaatia, että näitä asioita tärkeänä pitävä seurakuntalainen tietäisi, minkä valitsijayhdistyksen ehdokasta voi turvallisesti äänestää. Onneksi on listoja, joilla on selvä ohjelma, johon ehdokkaat ovat sitoutuneet.

Antero Helanterä

Kirkkovaltuutettu vuodesta 2007

Seurakuntaneuvostossa vuodesta 2011

TK Päijät-Hämeen seurakuntavaaliohjelma 2022

Tulkaa kaikki -valitsijayhdistys on puolueisiin ja herätysliikkeisiin sitoutumaton valitsijayhdistys. Meitä yhdistää tavoite avarasta kirkosta, jolla on avoimet ovet eikä ovilla kynnyksiä. Haluamme toimia Raamatusta nousevien ihanteidemme mukaisesti edistäen toiminnallamme yhdenvertaisuutta, moninaisuuden kunnioitusta ja avoimuutta.

Haluamme olla rakentamassa välittävää, palvelevaa lähiseurakuntaa, joka on avoin, hyväksyvä ja inhimillinen kaikille jäsenilleen. Haluamme Jumalan armon ja rakkauden näkyvän seurakunnan ja kirkon kaikessa toiminnassa. Puolustamme samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ja sateenkaarimessuja seurakuntiemme kaikissa kirkoissa. Ihmisten moninaisuuden ymmärrämme Jumalan lahjana ja rikkautena.

Edistämme avointa, monipuolista ja kunnioittavaa keskustelua erilaisten hengellisten ja teologisten näkemysten kesken emmekä salli vihapuhetta seurakunnan tilaisuuksien yhteydessä. Pappisnaisten epäsuora marginalisointi tunnistetaan ja lopetetaan. Vähemmistöjen syrjintään seurakunnissa puututaan aktiivisesti. Tuemme heikossa asemassa olevia omassa maassa ja maailmalla.

Huolehdimme luomakunnasta ja tulevaisuudesta. Kirkon tulee olla eettinen edelläkävijä. Seurakuntien omaisuutta on hallinnoitava ja käytettävä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ratkaisuissa on aina huomioitava ympäristönäkökulma ja erityisesti metsänhoidossa luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

Edistämme hallinnon avoimuutta ja taloudellista vastuullisuutta. Seurakuntien taloutta on suunniteltava pitkäjänteisesti, jotta myös tulevilla sukupolvilla on toimiva kirkko. On luovuttava jostakin vanhasta, jotta tilalle voidaan luoda uutta. Lopetamme rohkeasti työmuodot ja toimintatavat, jotka eivät enää kiinnosta ja vapautamme voimavarat uuden kehittämiseen. Striimatut jumalanpalvelukset ja tapahtumat mahdollistavat entistä paremmin laajan osallistumisen seurakunnan toimintaan.

Pyrimme keventämään seurakuntien hallintoa. Tuemme kaikkien eri ikäisten jäsenten täyttä osallisuutta niin päätöksentekoon kuin toimintaankin.

Seurakuntien tulee kutsua toimintansa piiriin niitä, joiden hengellisiin tarpeisiin kirkko ei ole vielä kyennyt vastaamaan. Näitä ovat nuoret milleniaalit, maahanmuuttajat sekä muut, joille kirkko on jäänyt etäiseksi.

Pyrimme siihen, että kukin seurakunta löytää oman vahvuutensa ja profiilinsa ja kehittää sitä päämäärätietoisesti eteenpäin. Seurakuntayhtymässä kaikkien ei tarvitse tehdä eikä osata kaikkea.

Äänestämällä seurakuntavaaleissa vaikutat koko evankelis-luterilaisen kirkkomme linjauksiin ja päätöksiin myös valtakunnallisella tasolla.

Tästä klikkaamalla tulostusversioon A4

Emme tarvitse kirkossa uusia hallintorakenteita

Kirkolliskokousedustaja Lauri Palmunen ehdotti Kotimaassa 13.5. kirkon sotea kirkon rakenneuudistuksen lähtökohdaksi. Kirkolliskokoukselle esitettiin toissa vuonna aloite 4/2020 hiippakuntamallista. Lauri Palmunen on mieltynyt kirkkoneuvos Juha Tuohimaan esittämään malliin, jossa perustettaisiin soten hyvinvointialueiden kokoiset seurakuntien yhteistyöalueet vastaamaan seurakuntien taloushallinnosta, kiinteistöistä, it-asioista, rekisterien hoidosta ja muista tukipalveluista. Nykyisten seurakuntayhtymien tehtävät ja yksittäisseurakuntien kiinteistöt ja taloushallinto siirtyisivät yhteistyöalueille, joilla olisi oma valtuustonsa.

Uuden hallintotason lisääminen seurakuntayhtymien ja seurakuntien sekä hiippakuntien väliin lisäisi kuitenkin entisestään hallintoa eikä keventäisi sitä. Mielestäni myöskin seurakuntayhtymien ja yksittäisseurakuntien omaisuuden siirto uusille yhteistyöalueille olisi arveluttava ratkaisu. Seurakuntien rahoittaessa toimintansa pääosin omien jäsentensä verovaroilla on niiden omaisuus ymmärrettävä seurakuntalaisten yhteiseksi omaisuudeksi. Tilanne uusilla soten hyvinvointialueilla on hieman toinen, koska valtion rahoitus soteen on ollut merkittävä useimmissa kunnissa. Aika outoa olisi, jos seurakuntayhtymien tai seurakuntien omaisuus ja taloudellinen päätäntävalta siirtyisivät pakottavalla lainsäädännöllä yhteistyöalueille.

Suomessa tehtiin 1960-luvun lopulla lääneittäin suunnitelmat valtakunnallisen kuntauudistuksen toteuttamiseksi. Näissä suunnitelmissa esiintyi myös käsite yhteistoiminta-alue, joka olisi ollut eräänlainen pehmennetty kuntaliitos. Näitä suunnitelmia ei koskaan toteutettu. Sen sijaan valtio ryhtyi edistämään vapaaehtoisia kuntaliitoksia toisaalta porkkanan ja toisaalta kepin avulla. Nämä ohjauskeinot ovat johtaneet viime vuosikymmeninä merkittävään kuntarakenteen uudistumiseen vapaaehtoiselta pohjalta.

En usko, että esimerkiksi Lahden seurakuntien hallinto- ja talousasiat sujuisivat paremmin Päijät-Hämeen yhteistoiminta-alueen päätäntävallassa kuin seurakuntayhtymän päätäntävallassa. Uusia hallintoportaita parempi kirkon rakenneuudistus olisi kuntakentän tavoin ohjata taloudellisin kannustein sekä tarvittaessa kuntakenttää vastaavin selvitysmenettelyin vapaaehtoisiin seurakuntaliitoksiin.

Seurakuntayhtymänkin voisi nähdä esiasteena seurakuntaliitokseen. Päijät-Hämeessä on äskettäin syntynyt seurakuntaliitosten tuloksena laajentunut Hollolan seurakunta, joka näyttää toimivan varsin hyvin. Hollolan seurakunta kattaa huomattavan osan keskiaikaisesta Hollolan seurakunnasta, joten seurakuntaliitoksille löytyy myös historiallista pohjaa. Seurakuntaliitosten tulisi kuitenkin toteutua vapaaehtoisesti ja seurakuntien demokraattista päätöksentekoa kunnioittaen. Pakkoliitos voisi tulla kyseeseen vain, jos seurakunnan toimintaa ei voi muuten turvata.

Pentti Rauhala

Maahan kätketty talentti ja Titanicin kansituolit

Seurakuntamme hiljattain eläköitynyt kirkkoherra Pentti Keisanen osaa saarnata ajatuksia herättävästi. Meidän seurakuntalaisten hieman kannustettua hän julkaisi kokoelman saarnojaan kirjana ”Armo kannattaa”. Sitä löytynee vielä Salpausselän kirkolta jostakin kaapista.

Luin siitä nyt saarnan ”Olemmeko luottamuksen arvoisia?” Se perustuu evankeliumitekstiin, jossa Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä, joka ulkomaille lähtiessään uskoi omaisuutensa palvelijoidensa hoitoon (Matt 25:14-30). Ne kaksi, jotka saivat paljon, kartuttivat varallisuutta ja saivat kehut herran palattua matkoilta. Hän, joka kaivoi saamansa yhden talentin maahan, sai haukut ja tuli ajetuksi sinne, missä itketään ja kiristellään hampaita.

Keisanen korosti luottamuksen tunnetta, jota paljon saaneet kokivat. Luottamus antoi heille rohkeutta tehdä kenties riskialttiitakin sijoituksia. Yhden talentin saanut tunsi sen sijaan pelkoa ja pelasi varman päälle. Yllättäen Keisanen vertasi kristillistä kirkkoa näihin rohkeisiin riskinottajiin. Hetken nikoteltuani piti myöntää, että näin on joskus ollut. Pieni porukka lähti levittämään 2000 vuotta sitten ilosanomaa, joka teki maailmanhistoriaa.

Nykykirkkomme ainakin täällä Suomessa muistuttaa valitettavan paljon tuota riskejä kaihtavaa säilyttäjää. Mieleen tulee tarina siitä, kuinka Titanicin kallistuessa järjesteltiin paikoiltaan liukuneita kansituoleja. Titanicin kansituolit -nimien kirjansa saatesanoissa Matti Wuori kirjoitti 1993: ”Pyrkimyksenä on kartoittaa myös tulevaisuuden uhkaavia ulapoita, niin vaikeaa kuin se onkin – juuri nyt kun kaikki merikorttimme ovat vanhentuneet ja koetut kompassilukematkin käyneet epävarmoiksi.”

Kirkossa tilanteemme ei ole aivan näin huono. Merikortteja varmaan voisi päivittää, mutta kompassilukemat lienevät aika varmoja. Mutta me edelleen siirtelemme kansituoleja ja kaiken lisäksi riitelemme keskenämme tuolien paikoista.

Antero Helanterä

Mitä seurakuntavaaleissa valitaan?

Antero Helanterä

Kirkkovaltuusto, seurakuntaneuvosto, kirkkoneuvosto…, kuulostaa sekavalta. Kirkkomme organisaatio on todella vähän sekava. Meillä on itsenäisiä seurakuntia sekä seurakuntayhtymiä.

Itsenäisissä seurakunnissa on yksinkertaista. Vaaleilla valitaan kirkkovaltuusto, joka sitten nimittää toimeenpanevaksi elimeksi kirkkoneuvoston. Samalla tavalla kuin kuntavaaleissa valitaan kunnanvaltuusto, joka nimittää kunnanhallituksen.

Seurakuntayhtymissä, kuten Lahdessa, seurakunnat ovat luovuttaneet joitakin tehtäviään yhtymän puitteissa yhteisesti hoidettaviksi. Näitä ovat esimerkiksi taloushallinto, kiinteistöt, hautaustoimi, väestökirjanpito ja jotkut yhteiset seurakunnalliset työmuodot kuten perheneuvonta.

Yhtymärakenteen vuoksi tarvitaan kahdet vaalit samanaikaisesti. Yhtymän ylimmäksi päättäväksi elimeksi valitaan yhteinen kirkkovaltuusto. Lahdessa valtuustossa on 51 paikkaa. Ne on kiintiöity seurakunnille jäsenmäärien suhteessa. Valtuusto nimittää ensimmäisessä kokouksessaan yhteisen kirkkoneuvoston toimeenpanevaksi ja valmistelevaksi elimeksi. Samoin nimitetään yhtymän johtokunnat ja toimikunnat. Nämä valinnat on ollut tapana valmistella ryhmittymien nimeäjien neuvottelijoiden epävirallisessa tapaamisessa.

Yhteinen kirkkovaltuusto päättää mm. veroäyristä, talousarviosta, tilinpäätöksestä, strategiasta, painopisteistä, kiinteistöistä, investoinneista, ohjesäännöistä ja hautausmaksuista.

Lahden seurakuntayhtymään kuuluvat Keski-Lahden, Launeen, Joutjärven, Salpausselän ja Nastolan seurakunnat. Näissä jokaisessa valitaan seurakuntaneuvosto, jossa on 14-16 jäsentä. Yhtenä tärkeimmistä tehtävistään seurakuntaneuvosto päättää työntekijöiden valinnasta kirkkoherraa myöten. Neuvosto päättää myös rahan ja henkilöstön käytöstä valtuuston antamien resurssien puitteissa sekä huonetilojen käytöstä.

Vaaleissa annetaan kaksi äänestyslippua. Yhteisen kirkkoneuvoston vaalissa ehdokaslistat ja äänestysliput ovat valkoisia ja seurakuntanneuvoston vaalissa oransseja. Kummassakin vaalissa on eri numerointi, joten väärän väriseen lippuun kirjoitettu numero johtaa lipun hylkäämiseen. Näitä on aikaisemmissa vaaleissa tapahtunut valitettavan paljon.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että seurakuntavaaleissa vaikutetaan myös koko kirkon ylimmän päättävän elimen, kirkolliskokouksen kokoonpanoon. Kirkolliskokouksen ja myös hiippakuntavaltuustojen maallikkojäsenten vaaleissa ovat äänioikeutettuja kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen jäsenet. Jos sama henkilö on jäsenenä sekä valtuustossa että neuvostossa, myös varajäsen samasta valitsijayhdistyksestä pääsee äänestämään.

Nyt sitten joukolla äänestämään! Ei jätetä asioita pienen vähemmistön edustajien päätettäviksi. Edessä tulee olemaan rutiinien lisäksi isoja asioita: mihin toimintoihin panostetaan väheneviä resursseja, mistä kiinteistöistä luovutaan, mitä virkoja täytetään ja ketä niihin valitaan, kenen häihin kirkkoa luovutetaan, minkälaisen kirkolliskokouksen saamme.

 

Kaikkien ihmisten kirkko?

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on käyty vaaleja. On valittu piispoja Helsinkiin ja arkkihiippakuntaan. Oulun hiippakunnan piispanvaaliasettelut ovat käynnissä ja kohta valitaan myös Espoon hiippakunnalle uusi piispa.

Piispan vaalit eivät taida kovin montaa suomalaista kiinnostaa. On piispana kuka tahansa, kirkko näyttäytyy seurakunnissa samana menneitä muistelevana ja täysin tästä elämästä irrallaan olevia asioita pohtivana instituutiona.

Ensi syksynä kuitenkin pidetään vaalit, jolla on todellista merkitystä kirkolle. Ensi syksynä pidetään nimittäin seurakuntavaalit, jossa valitaan edustajat kirkon luottamuselimiin, paikallisseurakuntatasolta kirkolliskokoukseen asti.

Kirkon tulevaisuuden linja on kiinni näiden vaalien tuloksesta. Säilyykö sama meno vai saadaanko kirkon päättäviin elimiin ihmisiä, jotka haluavat tehdä kirkosta todella kaikkien ihmisten kirkon?

Vuosien mittaan on seurakuntavaalien äänestysprosentti pienentynyt pienentymistään. Viime kirkkovaaleissa vuonna 2014 äänesti noin 15 prosenttia äänioikeutetuista seurakunnan jäsenistä, joita ovat kaikki 16 vuotta täyttäneet kirkon konfirmoidut jäsenet. Parantamisen varaa siis on.

Jos sinusta kirkko tuntuu elävän menneen talven lumilla, ei ole reilua kritisoida kirkon toimintaa, tekemättä mitään kirkon muutoksen eteen.

Kirkon suunta on kiinni siis siitä, millaisia luottamushenkilöitä seurakunnissa ja kirkolliskokouksessa on. Vain lähtemällä tekemään itse muutosta, sen voi saada aikaan. Seurakuntaneuvostoissa ja kirkkoneuvostoissa tehdään yksittäisiä seurakuntia koskevat päätökset ja he valitsevat myös kirkolliskokousedustajat. Näihin luottamuselimiin tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat muutosta ja sitoutuvat tekemään työtä sen eteen.

Jos siis koet, että kirkon pitäisi muuttaa suuntaa, niin nyt olisi tuhannen taalan paikka. Ei kannata kritisoida kirkon toimintaa, kun siihen kerran on mahdollisuus vaikuttaa. Jos siis täytät tänä vuonna 18 vuotta ennen 18.11. ja olet kirkon konfirmoitu jäsen ennen 17.9., voit asettua ehdokkaaksi. Jos olet yli 16 -vuotias kirkon konfirmoitu jäsen voit äänestää vaaleissa.

Yksi asia kannattaa muistaa. Seurakuntavaalilistoja on erilaisia. Jos haluat uudistaa kirkkoa kannattaa hakea lista, jonka tavoitteena on kirkon uudistaminen, muuten äänesi voivat mennä eri tavalla ajatteleville. Etsi siis kaltaisiasi ja liity joukkoon. Yksi kirkon piirissä uudistusta hakeva ryhmä on Tulkaa kaikki -yhteisö. Vaikka Tulkaa- kaikki yhteisö ajavaakin avoimesti seksuaalivähemmistöjen asiaa, se pitävät myös esillä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa.

Jos haluat tehdä velvollisuutesi kirkon jäsenenä ja tuoda kirkon nykyaikaan, ryhdy ehdokkaaksi, käy äänestämässä ja houkuttele kaverisikin äänestämään. Ehdokkuus ja äänestäminen seurakuntavaaleissa ovat ainoita tapoja vaikuttaa tulevaisuuden kirkkoon. Kaiken lisäksi äänestysprosentin alhaisuudesta johtuen läpi pääsemiseen ei tarvita suuria äänivyöryjä.

Tehdään syksyn seurakuntavaaleista 18.11.18 kaikkien kirkon jäsenten vaali!

Hannu Lehdeskoski

Rakkauden ja armon kaipuu on syvää!

Kirkon toiminta tulee lähelle ihmisten kaipuuta ja tarvetta toimia armon ja avun piirissä. Viime vuosina on uudella tavalla tullut todeksi Raamatusta Matteuksen evankeliumin 5:13:

” Te olette maan suola.”

Se on totta ja todellisuutta tänään 2018. Armon ja avun ovet ovat auki kaikille ja kirkko on uskaltanut puolustaa kaikista hädänalaisimpia viime vuosina, kun turvapaikanhakijat ovat hakeneet apua kirkon piiristä. Hätään on vastattu.

Tämä on yksi esimerkki siitä, että kirkko on ajankohtainen ja merkittävä edelleen. Armon ja rakkauden tarve on kasvanut, siksi siis areenalla on evankeliumi ja kirkko.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuuden suuntaa ja toimintaa uudelleenarvioidaan ensi syksynä, kun marraskuussa on seurakuntavaalit 18.11.

Ne ovat merkitykselliset vaalit!

Olen toiminut Tampereen hiippakunnan Tulkaa kaikki-liikkeen maallikkoedustajana kirkon parlamentissa, Kirkolliskokouksessa vuodesta 2016 lähtien.  Meillä oli upea ehdokaslista 2016 kirkolliskokousvaaleissa. Se on kantanut hyvää hedelmää, sillä Tulkaa kaikki-liike on laajentanut toimintaansa ja siitä on tullut Hämeessä aktiivinen toimija.

Olemme kokoontuneet näiden vuosien ajan Lahdessa säännöllisesti ja käsitelleet niin kirkolliskokouksen kuin paikallisseurakuntien asioita. Toimintaryhmämme on ollut minulle tärkeä tuki ja kannustanut kirkolliskokouksen työskentelyssä. Tapaamisissamme olemme jakaneet kokemuksiamme, käsitelleet ongelmallisia tilanteita ja tehneet työtä yhteisen Tulkaa kaikki -liikkeen Häme-kattojärjestön eteen.
Tulkaa kaikki-liike toimii mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäjänä kirkossa, ajaa kirkollista vihkimistä kaikille ja  liike haluaa edistää demokratiaa kirkossa.

Tuorein esimerkki demokratian laajentamisen tarpeesta kirkossa oli nyt tänä talvena. Arkkipiispan vaalien yhteydessä oli useammassa mediassa kirjoituksia ja kannanottoja siitä, että arkkipiispan vaalissa äänioikeus tulisi olla kaikilla kirkon jäsenillä (mm.Satakunnan Kansan pääkirjoitus 22.3.2018). Se on oikeutettu vaatimus. Kannatan suoraa kansanvaalia sekä kirkolliskokouksen jäsenten että arkkipiispan valinnassa .

Nämä konkreettiset esimerkit ovat selkeä ja konkreettinen viesti kaikille : äänestäkää syksyn seurakuntavaaleissa, jos haluatte edistää näitä asioita!

Äänestystakuu on vain Tulkaa kaikki-liikkeen listoilla. Silloin kannatat kirkollista vihkimistä kaikille pareille ja äänesi tukee sitä. Tähän asti muilla listoilla on ollut sekä samaa sukupuolta olevan parin vihkimistä kannattavia (liberaaleja) että sitä vastustavia ( konservatiiveja). Silloin ei ole äänestystakuuta, et tiedä kumpaa linjaa äänesi lopulta vahvistaa kirkossamme.

Tulkaa kaikki-liike on onnellinen ja kiitollinen tuestasi ja avustasi. Tule mukaan ja lähde uudistamaan kansamme rakasta kirkkoamme!

Kirkolliskokous kokoontuu seuraavan kerran 14.-18.5.Turussa. Kirjoitan sen jälkeen tässä blogissa kuulumiset sieltä.

Siunattua, syväähyvää ja Jumalan hoivaa tähän kevääseen meille kaikille!

Kirsi Ojansuu-Kaunisto