{"id":3324,"date":"2026-01-11T19:22:18","date_gmt":"2026-01-11T19:22:18","guid":{"rendered":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/?p=3324"},"modified":"2026-01-11T19:27:37","modified_gmt":"2026-01-11T19:27:37","slug":"uskon-elamankaari","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/2026\/01\/11\/uskon-elamankaari\/","title":{"rendered":"Uskon el\u00e4m\u00e4nkaari"},"content":{"rendered":"\n

Oman hengellisen el\u00e4m\u00e4n kehityskaari – kuinka \u201dtiukkapipoisesta\u201d uskovaisesta tuli \u201davarakatseinen\u201d kristitty<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4 on siit\u00e4 ihmeellinen, ett\u00e4 koskaan ei tied\u00e4, mit\u00e4 huominen tuo tullessaan. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa my\u00f6s uskonasioiden suhteen. Pid\u00e4n hieman kummallisena ajatusta, ett\u00e4 \u201dlapsenuskon\u201d pit\u00e4isi s\u00e4ily\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4n tai ett\u00e4 \u201dlapsenusko\u201d on sit\u00e4 oikeaa uskoa. Ehk\u00e4 lapsenuskolla tarkoitetaan kirkollisessa puheessa uskon aidointa muotoa. Kun nyt puhun lapsenuskosta tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 ei ole hyv\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 lapsena koetun uskon varaan, etenkin, jos siin\u00e4 on mukana pelottavia aineksia. Jotkut voivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4lle tasolle ja pit\u00e4v\u00e4t sitten aikuisena viile\u00e4t v\u00e4lit seurakuntaan \u2013 seh\u00e4n on sellaista Jumalalla pelottelua ja vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Parhaimmillaan usko kehittyy ihmisen kasvun my\u00f6t\u00e4, tapahtuu er\u00e4\u00e4nlaista reformaatiota \u2013 uudelleen muovautumista. Jotkut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t siit\u00e4 osuvasti termi\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n evoluutio.<\/p>\n\n\n\n

Kasvoin kristityss\u00e4 kodissa. \u00c4itini lapsuudenkodissa isois\u00e4ni oli opettanut kaikki 11 lastaan polvirukoukseen p\u00e4ivitt\u00e4in – renqvistil\u00e4isyyden ankara perinne hallitsi uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4. Minun lapsuuteeni n\u00e4m\u00e4 muodolliset perinteet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ylt\u00e4neet, mutta jotain siit\u00e4 ankaruudesta ja ehdottomuudesta kyll\u00e4kin. Jumala oli ankara tuomari, joka rankaisi virheist\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 ilman virheit\u00e4kin. Ainakin aina etuk\u00e4teen muistutettiin, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 kunnolla, muuten Jumala rankaisee. T\u00e4m\u00e4 henki oli mukana my\u00f6s \u00e4itini pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pyh\u00e4koulussa, jota k\u00e4vin M\u00f6ys\u00e4n koulussa sunnuntaisin. Melkein jokainen raamatunkertomus p\u00e4\u00e4ttyi siihen vihkoseen, miss\u00e4 oli kultainen aukeama ja musta aukeama. Kun el\u00e4t oikein ja olet kiltti, p\u00e4\u00e4set kultaisen aukeaman mukaisesti kultakaupunkiin, miss\u00e4 kaikki on ihanaa. Jos et ole kiltti joudut mustan aukeaman mukaan helvettiin, jossa on itku ja hammasten kiristys.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka kodin ilmapiiri oli turvallinen ja iltarukouksista j\u00e4i turvallinen olo, sisimm\u00e4ss\u00e4ni jumalakuva oli jokseenkin pelottava. T\u00e4llaiseen Jumalaan uskoin lapsena. Varmaan tuttua monille muillekin. Tutkijat puhuvat legalistisesta jumalak\u00e4sityksest\u00e4, miss\u00e4 Jumala k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n lakien antajana, auktoriteettina ja moraalisen j\u00e4rjestyksen yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4, rankaisijana. Vilkkaana ja villin\u00e4 lapsena sain kyll\u00e4 kokea rangaistukset \u00e4idin ja is\u00e4n toimesta \u2013 Jumalan osuus j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi. Kristillisen\u00e4 \u201dammattikasvattajana\u201d 44 vuotta toimineena voin todeta, ett\u00e4 uskonnollisen kasvatuksen pit\u00e4isi luoda turvaa, ei pelkoa. T\u00e4m\u00e4 ajatus on ollut koko ajan p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, kun olen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ni hoitanut kirkon virassa.<\/p>\n\n\n\n

Murrosik\u00e4\u00e4n kuului m\u00e4\u00e4r\u00e4tynlainen ehdottomuus \u2013 mustavalkoisuus. Ollaan joko uskossa tai ei olla, v\u00e4limuotoja ei ole. Niinp\u00e4 minutkin, 8 vuoden pyh\u00e4koululainen, 6 vuoden poikakerholainen ja kristillisen kodin kasvatti \u201dpakotettiin\u201d tulemaan uskoon rippileirill\u00e4. Olinhan min\u00e4 uskovainen ollut koko ik\u00e4ni, mutta t\u00e4m\u00e4 vasta oli oikeaa henkil\u00f6kohtaista uskoontulemista. Ei kai siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaakaan ollut, mutta n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen, koin voimakkaan her\u00e4tyskristillisyyden jyrk\u00e4n ehdottomuuden, \u201dpakottamismentaliteetin\u201d, v\u00e4kivaltaiseksi tavaksi k\u00e4sitell\u00e4 kasvavan ihmisen jumalasuhdetta. No halleluja-el\u00e4m\u00e4 oli tavallaan ihanaa, vaikka monta hyv\u00e4\u00e4 seurustelusuhdetta piti katkaista, kun kumppani ei ollut tarpeeksi uskovainen.<\/p>\n\n\n\n

Pikkuhiljaa ajauduin tai hakeuduin rippikoulun j\u00e4lkeen Launeen seurakunnan nuorisoporukoihin, joka oli juureva k\u00f6rttihenkinen porukka ja jossa koin olevani hyv\u00e4ksytty ja tarpeeksi hyv\u00e4. Siit\u00e4 sitten alkoikin opiskeluajan seurakuntanuoruus, joka jatkui sitten nuorisopapin virassa Launeen seurakunnassa.<\/p>\n\n\n\n

Opiskeluaikana ymm\u00e4rrykseni uskosta ja Raamatusta tietenkin avartui ja tieto lis\u00e4\u00e4ntyi, mutta sitke\u00e4sti olivat lapsuuden ja nuoruuden k\u00e4sitykset kuitenkin miehess\u00e4 kiinni. M\u00e4\u00e4r\u00e4tynlainen fundamentaalisuus, patriarkaalisuus ja\u201dpolku-uskovaisuus\u201d (Riekkisen Willen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 termi) olivat syv\u00e4ss\u00e4. N\u00e4in on ennenkin ajateltu ja uskottu \u2013 ja niin nytkin, mit\u00e4s sit\u00e4 muuttamaan. Huonon kielip\u00e4\u00e4n omaavana kiersin kaukaa kaiken eksegeettisen tutkimuksen opiskeluaikana. Sen sijaan keskityin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teologian opiskeluun, kasvatustieteisiin ja etenkin kirkkososiologiaan, mik\u00e4 oli tavallaan uutta teologisessa tiedekunnassa.<\/p>\n\n\n\n

Niin meniv\u00e4t 44 vuotta viranhoitoa jonkinlaisessa oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4, mutta onneksi koko ajan kristillisen kasvatuksen sektorilla. Onneksi siksi, ett\u00e4 kasvatuksen alueella ollaan aina oltu edistysmielisi\u00e4, oli sitten kyse Lahden seurakuntayhtym\u00e4n kasvatuksesta, Tampereen hiippakunnan, kokonaiskirkon tai kasvatuksen j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4, puhumattakaan Euroopan kirkkojen kasvatuksesta, miss\u00e4 kaikissa sain olla konkreettisesti mukana. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 kasvoin hengellisesti ulos kirkon opetuksen taaksep\u00e4in katsovasta dogmipohjaisesta valtaojasta katsomaan avarampia niittyj\u00e4, nykyaikaa ja tulevaa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 kasvamisessa auttoi my\u00f6s viiden vuoden ty\u00f6jakso Teksasin ja Kalifornian Suomi-kirkon pappina vuosina 2007\u20132012. Minulla oli vastuualueena USA:n etel\u00e4- ja l\u00e4nsiosavaltiot sek\u00e4 Meksiko. Tuona aikana silm\u00e4ni avartuivat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kristillisen uskon monenkirjavat kasvot tuhansine erilaisine kirkkoineen ja saarnaajineen. Osasta n\u00e4ist\u00e4 saamme lukea medioista liittyen Trumpiin. (Jovin entinen seurakuntanuori Atte Korhola, joka h\u00e4nkin on vaihtanut ajattelutapansa fundamentalismista liberaalimpaan suuntaan, kertoo uudessa kirjassaan USA:n \u00e4\u00e4rioikeiston ja konservatiivisten kirkkojen liitosta ja toimintatavoista, jotka ovat jo hyvin kaukana Jeesuksen opetuksista.)<\/p>\n\n\n\n

Amerikan vuodet opettivat minulle suvaitsevaisuutta, ymm\u00e4rryst\u00e4 erilaisuudesta ja uskon moninaisuudesta. K\u00e4vin lukuisissa erilaisissa kirkoissa, luterilaisissa, katolisissa, vapaiden suuntien kasvavissa seurakunnissa. Kaikissa saarnattiin Jeesuksesta, mutta jokaisessa kirkossa oli v\u00e4h\u00e4n eri painotus. Hyvin monissa rajattiin armo ja taivaspaikka vain ja ainoastaan omalle porukalle, toisissa kaikki saivat anteeksiannon ja armon ja taivaspaikankin. Se laittoi suomi-pojan miettim\u00e4\u00e4n my\u00f6s niit\u00e4 maamme yhdistyksi\u00e4 ja her\u00e4tyssuuntia, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 vain heill\u00e4 on oikea Jumala, usko, tieto ja totuus. Maailmassa on 30\u201350 tuhatta kristillist\u00e4 kirkkokuntaa, laskentatavasta riippuen. Onko n\u00e4ill\u00e4 kaikilla oma Jumala ja taivas, kuinka monta \u201djumalaa\u201d maailmakaikkeus pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n? Puhumattakaan ei-kristillisten uskontojen jumalista.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki jumalanpalvelukset ja megakirkkojen messut olivat hienosti toteutettuja. Suomi on ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 suhteessa kehitysmaa. Amerikkalainen seurakunnan j\u00e4sen on vaativa, ja kirkon vaihtajia on paljon, kun seurakuntayhteydest\u00e4 haetaan mahdollisimman hyv\u00e4\u00e4 kokemusta ja yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. Valinta on helppoa, kun saman tien varressa voi olla yli 50 erilaista kirkkoa. Paras luterilainen jumalanpalveluskokemus itsell\u00e4ni oli San Diegossa olevan luterilaisen sateenkaariseurakunnan messu. Sateenkaariajattelu oli muutenkin hyvin l\u00e4sn\u00e4, oma piispani – kolmen lapsen is\u00e4 Teksasista – tuli yll\u00e4tt\u00e4en ulos kaapista. Samoin rakentaessani Kaliforniaan Santa Monicaan uutta Suomi-kirkkoa sain ty\u00f6skennell\u00e4 norjalaistaustaisen piispan kanssa, joka oli homo. H\u00e4n vieraili seuraajani pastori Jarmo Tarkin kanssa my\u00f6hemmin Suomessakin puolisonsa kanssa. Taisi Kotimaassakin olla silloin juttu h\u00e4nest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hyvin k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4n vaikutuksen ajatteluuni toi yst\u00e4v\u00e4ni Kaisa Raittilan kirja \u201dYhteyden rakentajat\u201d. Kirjan lukeminen sai mieleni vihaiseksi siit\u00e4, miten monet kirkon johtoasemissa olevat ovat voineet toimia niin tylysti sateenkaarevia kanssasisariaan ja -velji\u00e4\u00e4n kohtaan \u2013 ja osahan jatkaa sit\u00e4 viel\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Tasa-arvoasioissa olen taistellut virassa ollessani l\u00e4hinn\u00e4 johtoryhm\u00e4ss\u00e4 kirkkoherrojen kanssa. Muilta johtajilta olen saanut tukea ja oma ty\u00f6yhteis\u00f6ni onkin ollut hyvin my\u00f6nteinen kaikelle tasa-arvoajattelulle.<\/p>\n\n\n\n

Mutta palaan viel\u00e4 hengelliseen kasvutarinaani. Luterilainen kirkko on sanan kirkko. Sanat voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eri lailla. Sanat yksin\u00e4\u00e4n ovat itse asiassa huono v\u00e4line kertoa uskosta. Yksi sana ja ajatus voidaan joskus ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niin monella tavalla. Kasvatusty\u00f6ss\u00e4 sain olla mukana kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mm leikkiv\u00e4 kirkko -projektia ja viiden aistin pedagogiikkaa, joista sitten tulikin loistavia v\u00e4lineit\u00e4 kristillisen kasvatuksen toteuttamiseen ja edist\u00e4miseen. Tottakai n\u00e4m\u00e4kin projektit saivat vastustusta vanhemmassa v\u00e4ess\u00e4 \u2013 eih\u00e4n Jumala ole leikin asia. Mutta pedagogisesti ne j\u00e4iv\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n kirkon kasvatuksen kent\u00e4lle. T\u00e4h\u00e4n samaan kategoriaan kuului K\u00e4rsimystien\u00e4ytelm\u00e4, jota aluksi vastustettiin jyrk\u00e4sti etenkin lestadiolaisten luottamusmiesten toimesta \u2013 puhuttiin Jumalan pilkasta. Tarvittiin ensimm\u00e4isen K\u00e4rsimystien\u00e4ytelm\u00e4n kokemus ja n\u00e4in vastustajista tuli jatkossa n\u00e4ytelm\u00e4n vankkoja kannattajia ja osallistujia. Kokemus oli voimakas \u2013 jotain sellaista, mit\u00e4 ei voi sanoilla ilmaista.<\/p>\n\n\n\n

Vuosien saatossa sanan usko muuttui kokonaisvaltaisempaan k\u00e4sitykseen uskosta ja Jumalasta. Siihen liittyiv\u00e4t lukuisat vierailut Assisissa Leila ja Olli Valtosen johtamissa enneagrammi-seminaareissa. En puutu t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 enneagrammiin, vaan otan esiin tutustumisen Franciscus Assisialaisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kotikaupungissaan. Luostarit, taide, Franciscuksen el\u00e4m\u00e4, musiikki ja rukous loivat kokonaisvaltaisesti pyh\u00e4n Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon. Samoin Franciscuksen el\u00e4m\u00e4 ja asenne ovat synnytt\u00e4neet minussa pienen \u201dfranciskaanin\u201d Kontemplatiivinen rukous alkoi el\u00e4\u00e4 ja jatkaa el\u00e4mist\u00e4\u00e4n minussa.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 mainituilla kokemuksilla \u2013 t\u00e4ss\u00e4 siis vain muutama esimerkki \u2013 on ollut uskonel\u00e4m\u00e4ni muovautumiseen voimakas vaikutus. Mestari Eckhart sanoi, ett\u00e4 Jumala on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin oma minuus. En en\u00e4\u00e4 etsi Jumalaa jostain muualta, kaukaa, tulevasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vaan nykyhetkest\u00e4, sis\u00e4lt\u00e4ni. Kirkon piiriss\u00e4 ja etenkin kirkollisessa taiteessa on esill\u00e4 taivas ja lopunajan tapahtumat. Jokaisella meill\u00e4 on omat ajatuksemme niist\u00e4. Kuitenkin otaksun, ett\u00e4 me kaikki olemme loppupeliss\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 siin\u00e4, mit\u00e4 silloin tapahtuu. Jumalan suureen armoon luottaminen ja toivossa el\u00e4minen riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4 on nyt. Jumalan valtakunta on t\u00e4ss\u00e4 ja nyt – meiss\u00e4. Jumala on t\u00e4ss\u00e4 ja nyt minussa ja sinussa. Me olemme Jumalan k\u00e4si\u00e4 ja jalkoja ja Jumalan tahdon toteuttajia. Jeesuksen oppien toteuttaminen omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 auttaa t\u00e4ss\u00e4 jo paljon.<\/p>\n\n\n\n

Hyvin merkitt\u00e4v\u00e4sti ajatteluni muutoksiin ovat vaikuttaneet mm Bonhoefferin (Kirkon syvin olemus on olla olemassa ei itse\u00e4\u00e4n vaan muita varten. T\u00e4ss\u00e4 maailmassa kristinuskon tuli keskitty\u00e4 Jeesuksen opetusten toteuttamiseen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n eettisesti, ei uskonnollisiin rituaaleihin tai dogmaattisiin uskonkappaleisiin\u2026 Jumala on l\u00e4sn\u00e4<\/em> maailman k\u00e4rsimyksess\u00e4 ja ihmisten jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ei siis jossakin toisessa todellisuudessa, vaan maailman keskell\u00e4\u2026.kirkko ei voi erist\u00e4yty\u00e4 hengellisyyteen vaan sen tulisi taistella kaikkea ep\u00e4oikeudenmukaisuutta vastaan.<\/em>) ja John Robinsonin ajatukset ( Syvin ja t\u00e4rkein rukous ja jumalanpalvelus tapahtuu keskell\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, keskell\u00e4 heikkoja ja uupuneita l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4; arkisessa kohtaamisessa ja toisen n\u00e4kemisess\u00e4\u2026..Esirukous on olemista toisen ihmisen kanssa syvyydess\u00e4, joko hiljaisuudessa, my\u00f6t\u00e4tunnossa tai toiminnassa<\/em>).<\/p>\n\n\n\n

Kaksi vuotta sitten j\u00e4in el\u00e4kkeelle kasvatuksen ja perheasioiden johtajan virasta. Tein 44 vuotta putkeen t\u00f6it\u00e4. Luettuani piispa Mari Lepp\u00e4sen virkavapaasta ajattelin, ett\u00e4 olisi minunkin pit\u00e4nyt pit\u00e4\u00e4 jonkinlainen hengellinen retriitti \u2013 no en pit\u00e4nyt. Teen sit\u00e4 nyt el\u00e4kkeell\u00e4. Teen sit\u00e4 omilla aivoilla, toivottavasti ilman Riekkisen mainitsemaa polkuajattelua ja ilman ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 nojaan kirkon kaksituhatvuotisen historian dogmeihin. Ja mit\u00e4 l\u00f6yd\u00e4nk\u00e4\u00e4n \u2013 uuden etsikkoajan! T\u00e4m\u00e4n etsikkoajan my\u00f6t\u00e4vaikuttajina ovat olleet viime vuosina mm opettajani ja NMKY -veljeni Wille Riekkisen kirjat, Launeen seurakuntanuoren ja kurssitoverini Kari Latvuksen uusin kirja Jumalakuvista, entisen fundamentalistin Daniel Nylundin kirjallinen tuotanto ( Mestari Eckhart Tolle \u2013 Arjen hengellisyytt\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> sek\u00e4 osia valmisteilla olevasta kirjasta Ex fundamentalistin testamentti \u2013 Metamoderni johdanto Aikuisten Raamattuun<\/em>) sek\u00e4 tietenkin viimeaikainen raamattu- ja tasa-arvokeskustelu.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 uusi etsikkoaika on ollut hyvin avartavaa ja mielenkiintoista. Luen paljon ns. konservatiivien kirjoituksia ja olen tiiviiss\u00e4 keskusteluyhteydess\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n kanssaan. Yst\u00e4v\u00e4piiriss\u00e4ni on heit\u00e4 paljon. N\u00e4m\u00e4 keskustelut ovat vahvistaneet omaa k\u00e4sityst\u00e4ni uskosta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Ymm\u00e4rr\u00e4n heit\u00e4, jotka ajattelevat toisin kuin min\u00e4, mutta faktoihin perustumattomiin v\u00e4itteisiin, ihmisten pelotteluun ja karsinointiin haluaisin puuttua.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala on minulle rakkauden ja armon Jumala. Jeesus on omalla el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4nyt, miten pit\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4. Pyh\u00e4 Henki on se minussa vaikuttava Jumala. Olen Riekkisen kanssa samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kristinuskon dogmit ja opetus ovat liian monimutkaisia. Ok, niiden sis\u00e4lt\u00f6 ja ymm\u00e4rt\u00e4minen kuulukoon alan harrastajille. Tavallinen seurakuntalainen, kristitty pystyy uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman niit\u00e4. Meid\u00e4n pit\u00e4isi sanoittaa kristinuskon perusasiat uudelleen niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n moderni ihminen voisi sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Ihmisill\u00e4 on ollut halu selitt\u00e4\u00e4 perinpohjin Raamatussa olevia asioita. Monet niist\u00e4 ovat kuitenkin asioita, jotka saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 mysteeriksi. Ihmisen mieli ja ymm\u00e4rrys ovat rajallisia. Sen ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4 osuus saa olla mysteeri. Kun meid\u00e4n tietomme ja ymm\u00e4rryksemme loppuu, meiss\u00e4 alkaa el\u00e4\u00e4 usko ja toivo ja kaiken yll\u00e4 lep\u00e4\u00e4 rakkaus.<\/p>\n\n\n\n

Kaikkea hyv\u00e4\u00e4 ja siunausta Uuteen Vuoteen 2026<\/p>\n\n\n\n

Seppo Vesala, el\u00e4kel\u00e4isel\u00e4m\u00e4\u00e4 opetteleva pappi<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

ps. Mielenkiintoista huomata, kuinka hyvinkin erilaiset hengellisen el\u00e4m\u00e4n tiekartat johdattavat samaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Katso luokkatoverini Hannu Kuokkasen blogikirjoitus vuodelta 2023.<\/a><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Oman hengellisen el\u00e4m\u00e4n kehityskaari – kuinka \u201dtiukkapipoisesta\u201d uskovaisesta tuli \u201davarakatseinen\u201d kristitty El\u00e4m\u00e4 on siit\u00e4 ihmeellinen, ett\u00e4 koskaan ei tied\u00e4, mit\u00e4 huominen tuo tullessaan. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa my\u00f6s uskonasioiden suhteen. Pid\u00e4n hieman kummallisena ajatusta, ett\u00e4 \u201dlapsenuskon\u201d pit\u00e4isi s\u00e4ily\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4n tai ett\u00e4 \u201dlapsenusko\u201d on sit\u00e4 oikeaa uskoa. Ehk\u00e4 lapsenuskolla tarkoitetaan kirkollisessa puheessa uskon aidointa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"pagelayer_contact_templates":[],"_pagelayer_content":"","footnotes":""},"categories":[34,27,11,25,1],"tags":[],"class_list":["post-3324","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogit-2026","category-kirjoituksia","category-tk-hame","category-tk-hame-artikkelit","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3324","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3324"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3324\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3328,"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3324\/revisions\/3328"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3324"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3324"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/paijathame.tulkaakaikki.net\/dir\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3324"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}