Kirjoitus perustuu Duodecim-lehdessä 13-14/2026 julkaistuun pääkirjoitukseen “Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt lääkärikunnassa ja lääkärin vastaanotolla – oikeus tulla nähdyksi”. Kirjoittajat ovat radiologian dosentti, vastaava ylilääkäri Mikko Taina ja professori, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek. Hanna Nohynek on myös Päijät-Hämeen hyvinvointialueen valtuutettu. Pääkirjoituksen pontimena on ollut se, että Duodecim-seuran valtuuskunta päätti yksimielisesti ryhtyä Helsinki Pride –tapahtuman viralliseksi yhteistyökumppaniksi. Lääkäriseura Duodecim on maamme suurin tieteellinen yhdistys. Se perustettiin 1881 edistämään suomen kielen käyttöä lääketieteessä. Ammattiliitto Suomen Lääkäriliitto on jo joitakin vuosia ollut Pride- yhteistyökumppani.
Lääketieteen, samoin kuin muunkin yhteiskunnan historia sateenkaarivähemmistöjen suhteen ei ole erityisen kunniakas. Homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista vasta 1971. Homoseksuaalisuus luokiteltiin mielenterveyden häiriöksi vuoteen 1981 saakka. Vuonna 2019 uudistetussa tautiluokituksessa sukupuoli-identiteetin variaatiot poistettiin mielenterveyshäiriöiden luokasta. Suomen viranomaiset tosin vasta valmistelevat tämän luokituksen käyttöön ottamista.
Kouluterveyskyselyn mukaan suomalaisista yläkoulun ja toisen asteen oppilaista 11 % kuului seksuaalivähemmistöihin ja 4,9 % ei halunnut määritellä omaa sukupuoli- identiteettiään. Terve Suomi –tutkimuksen mukaan aikuisväestöstä kuului seksuaalivähemmistöihin 5,4 % ja sukupuolivähemmistöihin 0,3 %. Kirjoittajat toteavat seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin olevan oman ydinminän keskeinen pilari, oman ihmisyyden ytimessä.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla on tutkimuksissa todettu olevan suurentut riski kohdata mielenterveyden ja somaattisen terveyden häiriöitä, erityisesti masennusta, syömishäiriöitä, itsetuhoisuutta ja päihdeongelmia. Tätä selitetään vähemmistöstressillä. Sen katsotaan syntyvän kohdatusta suorasta ja epäsuorasta syrjinnästä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa sekä kokemuksen kautta omaksutusta oman itsen huonommuuden tunteesta. Tämä arvottomuuden tunne johtaa usein tarpeeseen salata oma identiteetti erilaisissa kohtaamisissa.
Kirjoittajat kehottavat suureen herkkyyteen erilaisuutta kohdattaessa ja suosittelevat julkisia laitoksia edustamaan avoimuutta kaikille näkyvin keinoin. Kristinuskon opetuksia muistellessa luulisi tämän olevan itsestäänselvyys kirkossa. Todellisuudessa kirkko on syrjimisen eturintamassa.
Uskonnollisten ja seksuaalisten tunteiden kohdatessa ollaan herkällä alueella. Jos mukana vielä vaikuttaa kirkon perinteinen seksuaaliopetus, on ymmärrettävää olla syvällä vähemmistöstressin kourissa. En ihmettele monien sateenkaari-ihmisten nuivaa suhtautumista kirkkoon. Sateenkaarimessujen vastustajien tavallinen perustelu on, että kaikki messut ovat avoimia sateenkaariväellekin ja että mitään erityismessuja ei tarvita. Ei oteta huomioon sitä, että asianomaisilla on aiheellisesti korkea kynnys osallistua messuihin ja muuhun seurakunnan toimintaan.
Antero Helanterä, Lahti
Duodecimin jäsen
