Työskentelin Lahden seurakuntayhtymän hallintojohtajana vuosina 2020–2022. Tuona aikana en tuonut esiin omia hengellisiä, poliittisia tai muitakaan viran hoitoon liittymättömiä tekijöitä. Olin ennen kaikkea taloustaustainen hallintovirkamies. Pyrin noudattamaan lakeja ja sääntöjä ja jättämään oman asennoitumiseni taka-alalle. Pidän sitä edelleen hyvänä lähtökohtana hallinnollisissa tehtävissä, mutta välillä pohdin, olisinko voinut tehdä enemmän erityisesti yhdenvertaisuuteen ja avoimuuteen liittyvissä asioissa.

Lahtelainen kirkkopolitiikka oli minulle etäisesti tuttua, ja tiesin konservatiivisesta perusvireestä. Silti jo hakuvaiheessa ja rekrytoinnin edetessä törmäsin pariin yllättävään ja erikoiseen tapaukseen. Työhaastattelussa syyskesällä 2019 ensimmäinen kysymys ei koskenut talous- ja hallinto-osaamistani tai muutakaan suoraan virkaan liittyviä tehtäviä vaan suhtautumistani samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen. En tuonut esiin omaa kantaani, vaan vastasin vain toimivani lainsäädännön ja kirkon omien linjausten mukaisesti. Jälkeenpäin olen arvellut, että vastaus mahdollisti myöhemmän valintani virkaan, mitä esimerkiksi suora vihkimisen kannattaminen ei välttämättä olisi tehnyt.

Samaisen haastattelun jälkeen korviini kantautui huhu, että minulla olisi taustaa Kansanlähetyksessä. Se ei pitänyt paikkaansa, mutta en lähtenyt asiaa kumoamaankaan, vaan pitäydyin tässäkin asiassa neutraalissa hallintovirkamiehen linjassa. Myöhemmin ymmärsin, mistä väärinkäsitys saattoi johtua, mutten silloinkaan kumonnut sitä kuin lähimmille työtovereilleni. Arvailujen varaan jää, kuinka paljon tämä väärä tieto vaikutti virkavalinnassa.

Molemmat tapaukset kertovat mielestäni siitä, että Lahden kirkollisessa elämässä ja kirkkopolitiikassa oli ja on vahva konservatiivinen pohjavire sekä vahva jännite edistyksellisen linjan kanssa. Ne eivät näy vain puhtaasti hengellisissä kysymyksissä, vaan jakolinjat läikkyvät joskus myös hallinnollisiin asioihin ja rekrytointeihin.

Seuraavien vuosien aikana näin samojen ilmiöiden heijastuksia niin operatiivisessa työssä kuin hallintoelimissäkin. Hyvänä esimerkkinä oli yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunnan perustamiseen tähtäävä valtuustoaloite, jolla oli paljon allekirjoittajia ja laaja peruskannatus. Valmistelin itse vastauksen, jonka perusteella yhteinen kirkkoneuvosto saattoi päättää aloitteen jättämisestä raukeamaan. Aloitteessa oli hallinnollisia ja toimivaltaan liittyviä haasteita, joiden vuoksi sen raukeaminen oli täysin perusteltua, ja toimikunta jäi perustamatta. Aloitteen taustalla oli kuitenkin aito ja perusteltu huoli erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta sekä naispappien kokemuksista Lahdessa. Toimikunnan perustaminen olisi nostanut nämä kysymykset pöydälle. Koen, että hallinnollisen vastauksen löytyminen oli monelle helpotus. Itse olen katunut tätä suoraviivaista lähestymistapaa, jossa moraalinen ja eettinen näkökulma jäi hallinnon jalkoihin.

Nyt olen ollut muissa tehtävissä ja poissa kirkon palkkalistoilta jo muutaman vuoden. Enää minua eivät rajoita viran vaatimukset tai itse asettamani neutraalisuustavoitteet. Vaitiolovelvollisuus koskee viranhoidon päättymisen jälkeenkin, mutta yleisellä tasolla on mahdollista kommentoida myös menneitä asioita. Siksi haluan sanoittaa niitä asioita, joita silloin vain havainnoin. Ja uskon, että näiden asioiden käsittely myös mahdollistaa asioiden muuttumisen parempaan suuntaan. Tulkaa kaikki -liike on minulle luontainen valinta vaikuttaa jatkossa myös asenteellisten ja hengellisten kysymysten osalta, vaikka talouden ja hallinnon kysymykset ovatkin ominta alaani.

Vuoden 2022 jälkeen on tapahtunut pientä edistystä tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa myös Lahden seurakunnissa. Piispojen linjausten ja Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin päätösten jälkeen Salpausselän ja Keski-Lahden seurakuntien kirkoissa voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Samalla kuitenkin on merkkejä myös konservatiivisuuden uudesta noususta kirkossa ja koko yhteiskunnassa. Olen esimerkiksi kuullut, että kirkollisiin toimituksiin toivotaan taas yhä useammin nimenomaan miespappia pelkästään sukupuolen perusteella. Sukupuolen perusteella ei saa järjestellä työvuoroja, mikä asettaa toiveet lähtökohtaisesti ristiriitaan lain kanssa. Siksikin liikettämme tarvitaan edelleen.

Pasi Mäkelä
Lahti