”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Sana oli jo alussa Jumalan luona. Kaikki syntyi sen voimasta, eikä ilman sitä ilmaantunut mitään, mikä oli olemassa.” Näin aloittaa Johannes evankeliuminsa (UT 2020).

Tämä Raamatun kohta kiehtoo. Onhan elämän syntyminen aika mielenkiintoinen mysteeri. Onko kaikki ollut sattumaa, vai onko takana ollut suunnitelma? Sattumaan on vaikea uskoa, samoin pelkkään sanaan sen tavallisessa merkityksessä. Kreikankielisessä alkutekstissä on sana Logos.
Wikipedian mukaan logos tarkoittaa puhetta, sanaa, merkitystä, ajattelua, järkeä, periaatetta, sääntöä, suhdetta, oppia ja lakia. Kun ajattelen Jumalaan kuuluvan Logoksen olevan yhdistelmä näitä kaikkia, onkin helpompi käsittää Logoksen soveltuvan jopa elämän ihmeiden ohjaamiseen.

Erityisen kiehtovaa on ajatella elollisen elämän alkua. Sitä on pohtinut mielenkiintoisesti ranskalainen Jacques Monod kirjassaan Sattuma ja välttämättömyys (WSOY 1973). Monod sai lääketieteen ja fysiologian Nobel-palkinnon 1965 tutkimuksistaan geenien ja entsyymien toiminnan säätelystä. Hän oli ateisti ja pyrki ymmärtämään, miten kaikki olisi voinut tapahtua ilman korkeampaa säätelyä.

Kaiken elollisen, sekä mikrobien, kasvien että eläimien perusta on nukleiinihapot ja aminohapot. Ratkaiseva alku on ollut näiden molekyylien esiasteiden syntyminen. Monod´n mukaan neljä miljardia vuotta sitten olosuhteet olivat suotuisat yksinkertaisten hiiliyhdisteiden kuten metaanin kertymiselle. Näistä taas on veden ja ammoniakin läsnäollessa mahdollista muodostua mutkikkaampia yhdisteitä, vaikkapa aminohappoja ja nukleiinihappojen osasia, nukleotideja.

Deoksiribonukleiinihappo (DNA) on elollisen luonnon logos, tikapuumainen kaksisäikeinen kierteinen, itseään kopiova rihma, jonka askelmat ovat neljästä emäsmolekyylistä muodostuvia pareja. Tämä hyvin stabiili geneettinen koodi ohjaa eliön kasvua ja toimintaa proteiinisynteesin kautta. ”Välttämättömyys” kirjan nimessä tarkoittaa sitä miten tietty geeni tuottaa proteiiniketjuun aminohapot juuri tietyssä järjestyksessä, joka taas määrää proteiinimolekyylin laskostumisen ja sen myötä sen toiminnalliset ominaisuudet. Kaiken nerokkuuden lisänä tämä kopiointi toimii hyvin vähällä energian käytöllä. ”Sattumaa” on se, että molekyylit vaurioituvat ja prosessissa tapahtuu virheitä, mutaatioita. Välttämättömyyttä taas on, että muutokset eivät palaudu entiselleen. Valinta ratkaisee, mitkä mutaatiot pysyvät elossa. Näin toimii evoluutio.

Monod ei ollut aivan vakuuttunut, että kaikki olisi tapahtunut sattumalta. ”Ihme on selitetty, ja se näyttää meistä yhä ihmeeltä.” Suurimpana ongelmana, todellisena arvoituksena hän pitää geneettisen koodin ja sen käännösmekanismin syntyä. Olisikohan sittenkin takana Logos?

Itse Darwin on kiteyttänyt asian kirjassaan Lajien synty: ”…elämän henki on alun perin puhallettu vain muutamiin tai yhteen ainoaan muotoon, ja planeetan jatkaessa kiertämistä radallaan järkähtämättömän painovoimalain mukaisesti yksinkertaisesta alusta on kehittynyt loputtomasti mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä eliöitä.” Tämä siis paljon ennen kuin DNA:sta oli aavistustakaan.

Entä koko ison kokonaisuuden synty. Palataan Raamatun alkulehdille. Luomiskertomuksessa on yllättävän paljon nykykäsitykseen sopivaa.
Ensimmäinen päivä: ”Tulkoon valo!” ”..hän nimitti valon päiväksi ja pimeyden hän nimitti yöksi. ” Tuli siis aurinko ja pyörivä planeetta.
Toinen päivä: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin…” Tuli siis ilmakehä ja sadepilvet.
Kolmas päivä: ”Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan…” Tulivat meret ja mantereet.
”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä.” Oli siis DNA. Evoluutio oli edennyt pitkälle kasvikunnassa.
Neljäs päivä: ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä…” Nämä kai olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisenä päivänä?
Viides päivä: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelköön linnut ilmassa taivaankannen alla.” Eläinkunta kai todella sai alkunsa vedessä.
Kuudes päivä: ”Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja…” Evoluutio eteni maaeläimiin ja niistä edelleen yhden lajin suhteen: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Käskettiin siis hallita, ei syödä. ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedeelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.”
Seitsemäs päivä: ”…hän lepäsi kaikesta työstään.” Viisas päätös sekin.

Kuinkas sitten kävikään?
Ihmislajin evoluutio harppoi kauas erilleen muista eläinlajeista. Raamatussa prosessi kuvataan hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän nauttimisena. Vanhan Testamentin vahvin kertomus! Mitä sen jälkeen on tapahtunut, on kuvattu hienosti YLE1:n taannoisessa sarjassa ”Pieleen mennyt historia”. Paljon hyvää on ihminen hyvällä tiedollaan kehittänyt, myös paljon tarpeetonta ja pahaa. Luontoa ei ole hallittu hyvän hallitsijan, vaan hirmuvaltiaan tavoin.

Uskon ja tieteen välillä en näe mitään ristiriitaa. Pikemminkin Raamatusta tarjoutuu yllättävää viisautta maailman synnystä ja kehityksestä. Tulevasta loppuvaiheestakin on kirjoitettu. Siihen en ota tarkemmin kantaa. Jotenkin vain tuntuu, että näyttää huonolta.

Antero Helanterä
Lahti