On aurinkoinen torstaiaamu, ja astelen Salpausselän seurakuntakodille jokaviikkoisen kaikille avoimen aamukahvin valmisteluun. Kokoonnumme kello 9 lyhyeen työnjakoon diakonin johdolla. Itseasiassa meillä vapaaehtoisilla on vakiintuneet tehtävät: valmistelemme kattauksen, teemme voileivät, lämmitämme karjalanpiirakat, pilkomme pullat ja keitämme kahvit. Kukin osaa tehtävänsä, ja valmistelu sujuu iloisesti rupatellen.
Ovet avataan kello 10. Ensimmäiset ihmiset tulevat hyvissä ajoin oven taakse. Pääosa osallistujista on iäkkäitä ja elämän jäljet näkyvät heissä. Monille aamukahvi saattaa olla ainoa kontakti kotiseurakuntaan.
Kahvihetki alkaa diakonin pitämällä lyhyellä hartaudella. Puhetta kuunnellaan hiljaa eikä vieruskaverille supateta. Useimmat ristivät kätensä ja kumartavat kevyesti päänsä rukouksen alkaessa. Kukaan ei katsele puhelintaan hartauden aikana.
Iloinen puheensorina täyttää seurakuntakodin ihmisten kahvitellessa. He vaikuttavat olevan tyytyväisiä ja tästä hetkestä aidosti kiitollisia. Kaikesta näkee, että tätä viikoittaista tapaamista on odotettu. Me vapaaehtoiset hoidamme käytännön asiat, jotta seurakunnan työntekijä, useimmiten diakoni, voi keskittyä ihmisten kohtaamiseen. Jaamme kahvittelun aikana hävikkiruokaa, mikäli sitä on jaettavissa. Mikäli työtehtävät sallivat, nautin kahvin jossakin seurustelupöydässä.
Viimeiset kävijät poistuvat kello 11 jälkeen, ja kahvihetki päättyy virallisesti kello 11.30. Keskustelemme lopussa lyhyesti, miten kahvihetki sujui ja olisiko jotakin kehitettävää.
Tulkaa kaikki -liike lupaa toimia Kristuksen esimerkin mukaisesti edistäen toivoa, yhdenvertaisuutta, moninaisuuden kunnioitusta ja avoimuutta kirkon toiminnassa. Kristus itse kulki sairaiden, sorrettujen ja vähäosaisten rinnalla julistaen heille toivoa ja armoa. Vapahtajamme ravisteli aikalaisiaan rohkeudellaan ja rakkaudellaan. Uskon, että mikäli Kristus kulkisi nyt näkyvänä täällä keskellämme, hän tulisi mukaan aamukahville.
Lähdin kävelemään hyvillä mielin kotiin. Viikon kuluttua uudelleen!
Jorma Tolonen
Lahti