Vaalimatematiikkaa ja kirkkopolitiikkaa

Niillä harvoilla, jotka vaivautuvat äänestämään lähestyvissä seurakuntavaaleissa, ei ole helppo tehtävä. Ellei ole seurakunnan sisäpiireissä, valitsijayhdistyksen nimestä voi harvoin päätellä, mitä asioita se ajaa. Voi vain ihailla, miten on keksitty muunnelmia ihmisen lähellä olemisesta ym. Jos ollaan ihmisten keskellä, voi veikata kytköksiä keskustapuolueeseen. Kokoomukselle ja demareille voi antaa tunnustusta siitä, että puolue tuodaan selvästi esille ehdokaslistan nimessä. Samaa pätee vihreisiin silloin harvoin, kun heillä on oma valitsijayhdistys.

Puolueiden listat tuovat siis avoimesti esiin taustansa. Entä sitten? Mitä kytköksiä yleispolitiikalla on seurakuntien toimintaan? En ole huomannut olevan juuri mitään. No, pienenä yksityiskohtana huomasin vaalikonetta selatessa, että Lahden kokoomukselaiset ovat yksimielisiä siitä, että seurakuntien ei tule lopettaa lihan ja maidon tarjoilemista.

Puoluekanta kertoo arvomaailmasta jotakin. Kirkon asioista päätettäessä arvomaailma vaikuttaa välillä konservatiivi vs. liberaali. Arvokonservatiivisuuden ja arvoliberaalisuuden raja kulkee perinteisten puolueiden sisällä, ei välttämättä puolueiden välillä.

Lihan tarjoilua isompi, kirkkoa pahasti jakava erimielisyys arvokonservatiivien ja arvoliberaalien välillä vallitsee siinä, vihkiikö kirkko avioliittoon samaa sukupuolta olevia.

Puolueet ovat tehneet valtakunnalliset ohjelmansa seurakuntavaaleihin. Hyvä, että ovat kiinnostuneita. Demareiden ohjelma on sisällöltään samanlainen kuin Tulkaa kaikki -liikkeellä, avioliittokantaa myöten. Kokoomuksen ja keskustan ohjelmat ovat myös hengeltään liberaaleja. Tosin samaa sukupuolta olevien vihkimiseen ei oteta selvää kantaa.

Miten sitten käytännössä Lahdessa? Demareiden ehdokkaista vain yksi vastustaa tasa-arvoista avioliittoa. Hän sattuu tosin olevan puolueen vanha vaikuttaja, jonka vanhat äänestäjät todennäköisesti taas hoitavat läpi. Kokoomus on saanut rekrytoiduksi kiitettävästi uusia ehdokkaita. Selvä valtaosa kannattaa tasa-arvoista avioliittoa. Mutta: esimerkiksi omassa seurakunnassani vähemmän tunnettujen uusien ehdokkaiden lisänä kaksi tunnettua seurakunta-aktiivia ovat vahvasti perinteisen avioliittokäsityksen kannalla. Voi arvailla, ketä valitaan.

Olen huomannut, että jokainen ehdokaskaan ei välttämättä ymmärrä suhteellisen vaalin periaatteita, äänestäjistä puhumattakaan. Selvennän kaiken varalta. Valitsijayhdistyksen yhteenlaskettu äänimäärä ratkaisee, montako paikkaa valitsijayhdistys saa. Sitten laitetaan valitsijayhdistyksen ehdokkaat jonoon henkilökohtaisten äänimäärien perusteella, ja siitä otetaan jonon kärjestä alkaen. Jos valitsijayhdistyksellä ei ole selvää ohjelmaa tai jos ehdokas ei sitä noudata, voi äänestäjä siis tahtomattaan auttaa läpi aivan erilaisen henkilön, kuin oli ajatellut. Lahden tilanteessa se on jopa todennäköistä.

Avioliitto ei ole seurakunnan pääasia. Osalle seurakuntalaisista se on kuitenkin tärkeä, jopa syvästi henkilökohtainen asia. Osa taas kokee sen Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan liittyvänä periaatteellisena asiana. Ainakin avioliittokanta kertoo selvästi, edustaako liberaalia vai konservatiivista arvomaailmaa. On kohtuullista vaatia, että näitä asioita tärkeänä pitävä seurakuntalainen tietäisi, minkä valitsijayhdistyksen ehdokasta voi turvallisesti äänestää. Onneksi on listoja, joilla on selvä ohjelma, johon ehdokkaat ovat sitoutuneet.

Antero Helanterä

Kirkkovaltuutettu vuodesta 2007

Seurakuntaneuvostossa vuodesta 2011

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *